Skottibingon seuraava luukku aukeaa: tartaanikangas. Skottiruudut ovat todellakin täällä joka paikassa! Yhtenä päivänä bussijonossa huomasin, että edessä seisovan takin hupun vuori oli ruudullinen, kuten oli hänen edellä seisovan huivi, ja tämän edellä olevan hame. Katukuvassa ehkä noin joka viidennellä on jotain ruudukasta yllään. Mietimme Kaitsun kanssa onko se vähän sama, jos suomalaiset pitävät yllään jussipaitaa tai Marimekkoa.
Jokin aika sitten katsoin lyhyen dokkarin aiheesta, ja aiheen monimuotoisuus avautui minulle. Tartaanikankaat ovat perinteisesti skotlantilaisten klaanien tunnusmerkkejä. Pääsin pläräämään tartaanipakkaa paikallimuseossa pari viikkoa sitten ja tunnistin runoilija Robert Burnsin nimikkotartaanin. Tartaanikuviot on kerätty kansalliseen rekisteriin ja ne ovat tiukan copyright-valvonnan alaisia (vähän hassua, että maassa protestoidaan kansallisen henkilörekisterin perustamista vastaan, mutta kangaskuviot pitää olla kirjoissa ja kansissa).
Kysyin museon työntekijältä, onko Stirlingin kaupungilla tai alueella omaa tartaania. Työntekijä selitti, että tartaanit ovat perinteisesti sukujen ja kuuluisien henkilöiden tunnuksia - eivät paikkojen. En lähtenyt inttämään vastaan asiantuntijan kanssa, vaikka olin viikkoa aikaisemmin käynyt paikallisesta tartaanikaupasta ostamassa lahjaksi solmion kuviolla nimeltä "Stirling and Bannockburn". Solmion kääntöpuolella luki pieni tarina tartaanista - kuvio on alunperin suunniteltu 1700-luvulla, mutta se on ollut viimeiset 160 vuotta kadoksissa, ennen kuin vasta "viimeaikoina" se on otettu uudelleen käyttöön. Tykkäsin tästä kuviosta ja ostin itselleni huivin samalla kuviolla - pitäähän sitä nyt edes yrittää elää maassa maan tavalla.
Stirlingin linnalla kääntyessämme huomasin sen lahjapuodissa linnan oman tartaanin, se on sammalenvihreä sinisin, valkoisin ja tummanvihrien ruuduin. Myös Stirlingin yliopistolla on oma tartaani, siinä on samat värit kuin tässä Stirlingin ja Bannockburnin tartaanissa, mutta turkoosi ja vihreä ovat paremmin esillä ja punainen ja keltainen taka-alalla. Olen jo luvannut itselleni, että valmistuessani ostan koululta ruudullisen hartiahuivin muistoksi.
Vielä jään pohtimaan sitä, miten paikalliset suhtutuvat tartaaneihin. Ovatko ne vain kivan näköisiä - ja siksi niin suosittuja? Jos kysyisin vastaantulijoilta "Anteeksi, mikä tartaanikuvio huivissanne on?" pidettäisiinkö minua kahjona (todennäköisesti) vai valveutuneena? Tietävätkö/välittävätkö paikalliset itse kuvioiden historiasta tai merkityksestä? Itse en enää ainakaan uskalla ostaa mitään skottiruutuista, minkä kuviota en tunnista - mitä jos tulen valkanneeksi jonkun epämiellyttävän ihmisen nimikkotartaanin - tai vielä pahempaa, joku tulee kysymään olenko sukua McLachlaneille tai William Wallacelle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On ilo kuulla sinusta!