Show me your Teith

Viimeinen viikko menossa ennen kuin lähden hakemaan lapsia Suomesta - viikon päästä olen palelemassa mökillä ja huitomassa hyttysiä. Otimme Kain kanssa bussin Stirlingin alueella sijaitsevaan Deanstonin kylään ja päätimme käydä katsomassa pari paikkaa, joihin tuskin tulisi lähdettyä lasten kanssa. Arran-reissun rohkaisemina uskalsimme lähteä tutustumaan viskitislaamoon, vaikka emme tämänkään juoman ylimpiä ystäviä ole. 

Deanstonin viskitislaamolla on pitkä historia, se on aloittanut puuvillamyllynä 1700-luvun puolivälissä ja muodostanut  ympärilleen Deanstonin kylän. 60-luvulla myllystä muutettiin viskitislaamo, joka tänä päivänäkin käyttää paitsi viskinsä raaka-aineena, myös energialähteenään tislaamon vieressä virtaavaa Teith-jokea, eli on sähköntuotannossa täysin omavarainen.  

Muffini marmelaadilla tislaamon kahvilassa.

Deanstonin tislaamossa viski tehdään 'käsityönä', eli koneet toimivat tietokoneohjauksen sijaan käsipeillä. Opimme, että jotta viskiä voidaan kutsua skotlantilaiseksi viskiksi, sen on oltava tynnyrissä vähintään tasan kolme vuotta ja yksi päivä. Jos tynnyri viedään maasta tätä ennen, sitä voi sitten kutsua sen maalaiseksi viskiksi, mihin se on viety (mutta ei missään nimessä skotlantilaiseksi) - ja jos tynnyrin taas erehtyy avaamaan ennen aikarajan täyttymistä, sitä voi vaikka kutsua pontikaksi - skottilaisena viskinä sitä ei voi myydä. Kierroksen lopuksi pääsimme myös pyörittelemään, haistelemaan ja maistelemaan viskitilkkaa - se oli ihan yhtä hiuksianostattavan makuista kuin muistinkin.

Viskiluukku avattu.

Kierroksen jälkeen jatkoimme matkaa  Deanstonista Teith-joen toiselle puolelle Dounen kylään, josta löysimme, yllätys, yllätys, linnan.

Teith on Skotlannin toiseksi nopeiten virtaava joki.

Doune castle

Dounen linnassa on kuvattu Monty Pythonin Holy Grailia ja Outlander-sarjaa. Linnalla on oma pitkä historiansa 1300-luvulta alkaen, ja sitä on restauroitu 1800-luvulla (esim. alla oleva gargoili). Sisäänpääsy maksoi £5.50 aikuiselta, ja hintaan nähden linnassa oli paljon nähtävää ja kierrettävää, verrattuna esim. paljon vaatimattomampaan Campbellin linnaan Dollarissa, jossa vierailimme toukokuussa (ja jonka vihreä laakso vesiputouksineen kyllä vie voiton mennen tullen Dounen linnan ympäristöstä). 

Maisema linnan kattotasanteelta.

Linnalta takaisin bussipysäkille Deanstoniin palatessamme alkoi sade. Myöhästyimme bussista ja seuraavaa odotellessamme minulla oli aikaa harjoitella sateen kuvaamista. 

Isle of Arran: Brodick

Kolmantena ja viimeisenä Arran päivänä, samoiltuamme kaksi päivää luonnossa ja istuttuamme autossa kylliksemme, lähdimme ihmisten ilmoille. Kävimme yhdessä saaren olutpanimoista, Arran Breweryssä, jonka olutta olemme nähneet Stirlingissäkin kauppojen hyllyllä.

En ole todellakaan mikään oluen ystävä, mutta opastettu kierros panimossa (£5 per aikuinen) oli ihan hauska, ja oli mielenkiintoista kuulla esimerkiksi, että noitavainojen aikaan olutkrapulassa heräävä saattoi syyttää oluen myyjää tai panimoa noitumisesta - ja syyte meni helpommin läpi jos panimonpitäjällä oli verorästejä. Pelko roviolle joutumisesta sai panimon pitäjät maksamaan kiltisti veronsa.

 

Alan pikku hiljaa ymmärtää skottilaisen olutkulttuurin moninaisuutta - on alea ja lageria, tummaa ja vaaleaa ja kaikkea siltä väliltä - ja kierroksen päättyessä panimon eri oluiden maisteluun, ei ollut vaikea erottaa sieltä sitä kitkerintä, mikä vastanee Suomalaista 'kaljaa', ja huomata huima ero pehmeämpiin ja melkein simalta maistuviin vaaleisiin, tai tummiin ja jopa suklaisiin oluisiin. Vaikka minusta ei oluen juojaa tällä vielä saa, sain kuitenkin uuden luukun auki skottibingostani.

Panimokierroksen ja lounaan jälkeen tutustuimme samassa pihapiirissä olleisiin pieniin käsityöliikkeisiin, joissa oli samassa puodinpitäjien paja. Panimon kulmalta vei polku kohti Brodickin linnaa, jota emme kuitenkaan tästä suunnasta metsän takaa voineet nähdä. Emme välittäneet maksaa linnakierroksesta £12.50 per nenä, ja pelkkään linnan puutarhaankin sisäänpääsy olisi ollut £7 aikuiselta. Käännyimme kannoillamme ja jatkoimme matkaa takaisin Brodickin keskustaan.

Mummon kasvimaalla, raparperin alla... eiku

Brodickin linna metsän keskellä.

Odotellessamme kotiinpäin lähtevän lautan lastausta kiertelimme pääkadun pienissä matkamuisto- ja lahjatavarapuodeissa. Viidennen tai kuudennen jälkeen tuli pieni tilpehööriähky, mutta löysin kivoja kortteja ja huivin. Kotiin lähti myös pari kiekkoa edellisenä iltana ravintolassa maistelemiamme ihanan pehmeän makuisia Arranin juustoja, paikallisen leipomon Wooleysin oatcakeseja (kaurakeksejä joita syödään ruuan lisukkeena tai vaikka sen juuston kanssa). Kotimatkalla meidän piti käydä vielä ostamassa näiden kaveriksi hedelmächutneytä jota olimme myös maistaneet ekan kerran Arranin juustojen ja oatcakesien kanssa ravintolassa. Nam, mikä yhdistelmä. 

Kanervien värjäämät rinteet Brodickin taustalla. Ja kyllä, etualalla palmuja.

Kotimatkasta puheen ollen, koko reissun aikana ajoimme kaikkiaan 330 km, joista 200 km Skotlannin mainlandilla (miten tää sanottaisiin suomeksi, kun Arran on kuitenkin osa Skotlantia, eikä se muu Skotlanti ole manner eikä myöskään pääsaari, vaan osa pääsaarta?). Näiden 200 km aikana pyörimme yhteensä 29 kertaa liikenneympyrässä. Helsinki - Lappeenranta väli on melkein samanmittainen, ja tälle matkalle ympyröitä on laitettu 2-3 vähän reitistä riippuen. Just saying.

Hei hei, Arran, toivottavasti vielä nähdään!

Isle of Arran: King's Cave

Arran-loman keskimmäisenä päivänä hyppäsimme pikkuiseen laina-autoomme ja lähdimme kiertelemään saarta. Saaren ympäri pääsee pitkin kapeaa ja mutkaista tietä, matkaa on noin 58 mailia (93 km) ja aikaa menee parisen tuntia. 

The Ross tien maisemia

Me maustoimme ympäriajoa ajamalla kuitenkin ensin suoraan saaren eteläosan halkovan The Ross nimisen tien kautta saaren itäpuolelle Blackwaterfoot-kylään tarkoituksenamme ehtiä käymään tsekkaamassa kuninkaan luola - nähtävyys lyhyen kävelymatkan päässä tieltä - ennen puolelta päivin alkamaan luvattua sadetta. Ross on yksikaistainen pikkutie, joka mutkittelee verheiden rinteiden lomassa ja siellä täällä sen laidalla on ohituspaikkoja (passing place). Koko 14 km matkalla Rossin päästä päähän meitä ei kuitenkaan tullut keskiviikkoaamupäivänä vastaan kuin yksi auto.

Päivän ajoreitti Lamlash - Blackwaterfoot - Lochranza - Lamlash

Kuninkaan luola sijaitsee Arranin itärannalla ja puolivälissä helppokulkuista ja selkeästi merkittyä noin 5 km mittaista luontopolkua. Reitin varrella näkyi ja kuului lampaita ja metsän laidassa ilmassa surisevia mitälienee puupistiäisiä, ennen kuin polku melkein yks kaks johdatti merenrantaan.

King's cave

En muista koskaan ennen käyneeni luonnon muovaamassa luolassa, ainakaan näin suuressa. Luolia oli itseasiassa useampia rinnatusten ja niiden seinissä erottui vanhoja kaiverruksia. Kerrotaan, että näissä luolissa Robert the Bruce piileskeli englantilaisilta, ja siitä niiden nimi. Ensimmäisen kuvan salamalla otettuani säikähdin kimeää huutoa ja olin suhteellisen varma että olin herättänyt lepakon - mutta se olikin vain luolan suun yläpuolella istuva lintu.

Kanervat, sormustinkukat ja horsmat kukassa, kaikki sävysävyyn.

Luvattu sade ei sitten koskaan tullutkaan, ja me matkoimme autolla saaren toiselle puolelle The String -nimistä tietä, eli sitä toista saaren kahdesta poikkitiestä. Jos jotain Arranin teistä voi sanoa, niin ainakaan siellä ei voi eksyä. Saaren länsipuolelta lähdimme kiertämään rantaa vastapäivään ja päädyimme pohjoisimpaan kylään, Lanzarote Lochranzaan.

Olisimme kenties vain huristellut kylän halki kuten useimpien muidenkin, mutta näimme lahden poukamassa kapean niemen päässä tonottavan linnan, ja pitihän se käydä tsekkaamassa. Pääosin 1600-luvulla rakennettua linnaa ovat asuttaneet herttuat ja jaarlit, mutta myös kuninkaat ovat käyttäneet sitä tukikohtanaan. Linna sortui osittain myrskyssä, ja on ollut käyttämättömänä 1800-luvulta lähtien.

Lochranza castle

Päivän aikana pitkin saarta autoillessamme näimme mm. pari saksanhirveä. Arranilla niitä on noin 1800 yksilöä, joita pyritään peura-aidoilla pitämään saaren pohjoisosissa, etteivät ne tekisi tuhojaan saaren keski- ja etelä-osan laidunalueilla ja viljelyksillä. Lisäksi näimme ovelan lampaan, joka seisoi tiellä nyhtämässä heinää viereiseltä laitumelta. Automme nähdessään se hyppäsi takaisin tien toiselle puolelle ja näppärästi luikahti piikkilankojen ali takaisin omalle laitumelleen. Jännin näky oli kuitenkin itärantaa etelään päin ajaessamme keskellä tietä komeillut riikinkukko. Tuskin luonnonvarainen?