perjantai 17. heinäkuuta 2015

Falkirk ja Callendar house

Keskiviikkona otimme suunnaksi Falkirkin, joka sijaitsee noin puolen tunnin bussiajelun päässä Stirlingistä, suurinpiirtein puolimatkassa Edinburghiin päin mentäessä. Falkirk on kylä (town) ja kunta (council) jolla on pitkä historia alueen teollisuuden ja kaupan keskuksena. Asukkaita Falkirkissä on reilut 30 000, vain 10 000 vähemmän kuin Stirlingissä, jolla on Skotlannin pienimmän kaupungin titteli. Falkirkin asemasta kertonee sekin, että meidänkin stirlingiläinen postinumero alkaa kirjainyhdistelmällä FK.


Falkirkin keskusta oli todella sympaattinen kävelykatuineen. Pienessä Casci's kuppilassa saimme hauskan pienen lounaan, ja tarjoilija toivotti meille suomeksi "Moi moi!" pois lähtiessämme.




Päivän pääkohteemme oli ihan Falkirkin keskustan tuntumasta löytyvä Callendar house, kartano jonka maiden historia ulottuu roomalaisten aikoihin asti. Näillä main keskeltä Skotlantia on kulkenut Antonine Wall, mikä on merkinnyt Rooman valtakunnan pohjoisinta rajaa. Callendar house on rakentunut 600-vuotisen historiansa mittaan vartiotornista luostariksi, ja sittemmin renessanssityyliseksi aatelissukujen asuinpaikaksi. Ilmainen sisäänpääsy, kuten museoissa täällä on tapana. Callendarin näyttelyistä opimme enemmän skotlantilaisten tavallisten työläisten arjesta historian eri aikoina, kuin muista museoista joissa olemme tähän mennessä käyneet.



Keittiö on kunnostettu 1800-luvulla ja yhä täysin toimiva kaikkine tulisijoineen.



Ohdake (thistle), Skotlannin kansalliskukka.

Kierrettyämme talossa pari tuntia, lähdimme tutkimaan kartanon maita, eli valtavaa puistoaluetta, pientä lampea ja sen takana kohoavaa metsää. Kännykässäni oleva karttaohjelma näytti metsän keskellä olevan Forbes Mausoleumin, jonka halusimme ihan vain uteliaisuudesta käväistä katsomassa. Mausoleumille ei ollut minkäänlaisia kylttejä, ja ehkä portin kuntokin selitti miksi.




Forbesit olivat Callendar-talon viimeinen omistajasuku, ja tämä teinien koristelema ja runtelema mausoleumi on heidän sukuhautansa. Netistä löysimme vuodelta 2007 kirjoituksen, jonka mukaan mausoleumi on suljettu, jotta se välttyisi enemmältä vandalismilta. Jokseenkin sääli, että se on päästetty, ja sen annetaan olla tässä kunnossa, kun itse talo ja sen tilukset ovat erinomaisessa ylöspidossa.


Takaisin Falkirkin keskustaan suunnatessamme näimme vilauksen Kelpieistä, eli valtavista hevosen päistä, jotka kohoavat moottoritien laidassa, ja jotka olemme tähän mennessä nähneet vain vilaukselta bussin ikkunasta. Joskus vielä niihin on käytävä tekemässä lähempää tuttavuutta.

4 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus, mielenkiintoista lukea paikallisesta historiasta! Ja kivat kuvat myös :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Paikallishistoriaa on ihan kiva tutkia tällaisina sopivan pieninä annoksina, jokseenkin auttaa ymmärtämään miksi jotkut asiat ovat täällä tänäkin päivänä kuten ovat.

    VastaaPoista
  3. Oltiin samoihin aikoihin tuolla =) Meillä oli lento takaisin suomeen 19.7 Ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän me vain kohdattu Callendar housessa? Ohimennen moikattiin suomenkielistä äitiä jolla oli saman ikäinen poika :)

      Poista

On ilo kuulla sinusta!