lauantai 14. marraskuuta 2015

Ei mennyt niin kuin Suomessa

Viime viikkoina meitä on ihmetyttänyt skotlantilainen (ja laajemmin iso-britannialainen) byrokratia. Olemme Kain töiden alkamisen jälkeen, nyt jo kahden kuukauden ajan kaivaneet tietoa siitä, miten tässä maassa haetaan lapsilisää, ja pienituloisille ja lapsiperheille tarkoitettuja verohelpotuksia (tax credits), ja kuinka hankitaan useissa instansseissa henkilötunnuksen virkaa toimittava henkilökohtainen veronumero, NI-number. Tänään viimein saimme hakemukset postiin, mutta matkaan on mahtunut monta mutkaa, puhelinsoittoa, käyntiä Citizen Advice Bureaussa ja ihan Edinburghissa asti, emmekä ihan varmasti ole vielä hyppineet kaikkien vaadittavien renkaiden läpi.

Aloitimme Kain NI-numerosta, koska se vaadittiin jo ihan pelkästään palkanmaksuakin varten, näin olimme lukeneet ja kuulleet monesta eri lähteestä. Paitsi että kyllä se palkka sieltä tilille napsahti jo ensimmäisenä palkkapäivänä, vaikkei meillä ollut numerosta vielä tietoakaan. Hämmentävää.



Numeron metsästäminen alkoi puhelulla Jobcentreplussaan, eli paikalliseen työkkäriin. Puhelimessa tiedusteltiin kaikki perusasiat (missä on töissä, kauanko on ollut maassa, jne), ja Kaille annettiin haastattelua varten aika Edinburghiin kahden viikon päähän. Haastattelussa piti olla mukana passi ja pari muuta asiakirjaa, mutta kysymykset joita virkailija esitti olivat ihan ne samat, kuin mitä puhelimessa oli jo kysytty. Turhauttavaa. Kai kysyi virkailijalta tarvitsenko minäkin, vaikka en ole töissä Skotlannissa, NI-numeron sosiaalietuuksien (lapsilisä) hakemista varten, ja sai kieltävän vastauksen. "Opiskelijat eivät tarvitse veronumeroa", sanottiin.

NI-numero saapui postissa noin kolmessa viikossa, ja koko ajan palkka (joka maksetaan viikoittain) juoksi tilille ihan ilman ongelmia ilman sitäkin. Oli vuorossa etuuksien hakeminen. Lapsilisä vaikutti helpolta nakilta, hakemuksen voi täyttää tietokoneella. Netin kautta sitä ei kuitenkaan voi lähettää, vaan se pitää lähettää postitse liitteineen. Liitteeksi tulee laittaa alkuperäiset (!) lasten syntymätodistukset.



Veroetujen hakeminen oli vähän mutkikkaampaa. Ensin piti soittaa verotoimistoon, jossa virkailija teki alustavan arvion siitä olemmeko oikeutettu etuihin, ja lähetti sitten meille kotiin kymmensivuisen hakemusnivaskan. Hakemukseen jäi pari kohtaa joihin emme tienneet vastausta, joten Kai lähti kysymään neuvoa Advice Bureausta. Hän sai kuulla, että minä tarvitsen sittenkin sen NI-numeron tätä hakemusta varten.

Soitin siis Jobcentreplussaan, josta sain kuulla, etteivät he voi myöntää numeroa minulle, koska en ole töissä. Antoivat numeron verotoimistoon. Siellä sanottiin, että sen kohdan voi hakemuksesta jättää minun osaltani tyhjäksi, ja he sitten lähettävät minulle kutsun haastatteluun postitse, kun he ovat vastaanottaneet hakemuksen. Tosi näppärää. Hakemus tulee täyttää vuosittain ja oikeastaan epäilemme, ehtiikö Kai edes maksaa tämän loppuvuoden aikana palkastaan veroja sen vertaa, että olisimme oikeasti oikeutettu mihinkään etuihin, mutta kokemus se on tämäkin. Lisäiloa meille tuottaa se, että konservatiivihallitus leikkaa veroetuja vuoden 2016 alusta siten, että tuskimpa tulemme mitään koko hässäkästä hyötymään.



Ihan erillinen hämmennyksen aihe olivat pari viikkoa sitten postiluukusta kolahtaneet kirjeet, joissa meitä vaadittiin liittymään äänestäjärekisteriin £80 sakon uhalla. Saimme jo kesällä rekisteristä kirjeitä, jotka oli osoitettu 'asukkaalle' tässä osoitteessa. Nakkasimme kirjeet avaamattomina paperinkeräykseen, koska emme ole vasta muuttaneina äänioikeutettuja, eikä asia meitä kiinnostanut. Kuukausi sitten ovellamme kävi yllätyskäynnillä henkilö, joka kyseli meidän molempien henkilötiedot ja kertoi välittävänsä tiedon äänestysrekisteriin siitä huolimatta, että kerroimme olevamme maahanmuuttajia. Ja siitä seurauksena nyt sitten olivat nämä uudet kirjeet, joissa rekisteröintilomakkeeseen oli valmiiksi jo täytetty henkilötietomme, ja pienellä präntillä ukaasi, että rekisteröimättä jättämisestä seuraa sakko, ja väärien tietojen antamisesta voi seurata £5000 sakko tai vankeusrangaistus. Jaiks. Rekisteröityminen sujui onneksi netissä parissa minuutissa. Ja minulla kun ei sitä NI-numeroa ole, sain vielä jälkikäteen pyynnön toimittaa kopion passista henkilöllisyyteni varmistamiseksi. Emmekä edelleenkään ole äänioikeutettuja.



Mutta jotain positiivistakin olemme saaneet kokea, terveydenhuollon puolella tosin. Sain terveyskeskuksesta antibioottireseptin puhelimitse kymmenessä minuutissa - ja hakea lääkkeet ilmaiseksi lähimarketin apteekista. Suomessa vastaavassa tilanteessa olisi varattu aikaa hoitajalle, ja sitten lääkärille, ja otettu näytteitä ja pissattu purkkiin ja pohdittu ja pähkäilty ja olisin vielä saanut, tietysti, maksaa lääkkeistäkin. Ymmärrän että turhia antibiootteja tulee välttää mutta joskus aikuinen ihminen vain tuntee oman kehonsa ja tietää kokemuksesta mikä tilanne on - ja se tunnutaan ymmärtävän NHS:llä. Ja kyllähän näiden tyyli yksinkertaisuudessaan säästää valtion kassaakin.

8 kommenttia:

  1. Mun ymmärtääkseni palkka kolahtaa kyllä tilille ilman NI-numeroakin, mutta siitä voidaan sitten periä veroa 60% ym. national insurancen eli kolmen prosentin sijasta. Jos NI-numeron haku on kuitenkin työn alla, antaa työnantajat kuulemma monesti sen puuttumisen vähän aikaa anteeksi. En tiedä, mutta hain kuitenkin itse NI-numeroa oikeastaan heti Britteihin muutettuani, vaikka töistä ei silloin vielä ollut tietoakaan - ei kai siitä haittaakaan ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin me vähän odotettiin ilman sitä numeroa, mutta täysin sama palkka on tullut tilille jatkuvasti. En tiedä onko sillä merkitystä, että kyseessä on kansainvälinen yritys, jos ne ei niin nipota näistä alkuvaiheessa, kun numero kuitenkin oli haussa. Mitä kautta sen sitten sait, jos minulle sanottiin Jobcentrestä, ettei sitä sieltä saa ilman työsopimusta?

      Poista
    2. Soitin tänne https://www.gov.uk/apply-national-insurance-number ja sain haastatteluajan paikalliseen Jobcentre Plussaan, eikä työsopimusta tai mitään sellaista tarvinnut, vain passin ja proof of addressin.

      Poista
    3. Hassua, koska juuri samaa yritin itse. Ehkä erona, että kun kysyivät mitä tarkoitusta varten tarvitsin sen, sanoin totuudenmukaisesti 'tax credits' enkä vaikka että olisin työnhakija.

      Poista
  2. Ompa soutanista ja turhaa asioiden vitkastuttamista =/ jospa ne alkais pian selviytymään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä ne varmaan tästä selkenee. Huomaamme vaan miettivämme toistuvasti, että ehkä olisi joku kätevämpikin tapa hoitaa asioita... :)

      Poista
  3. Tämä laittoi muistelemaan, miten itse hain tuota NI-numeroa. Olisikohan ollut yliopiston kautta. Suunnittelen muuttoa Skotlantiin (asuin aiemmin Walesissa). Byrokratiasta on nyt sen verran kokemusta, niin ehkä se aiheuttaa vähemmän harmaita hiuksia. Muistan että mulle tuli joku uhkaus lappu tv-luvasta, eikä asunnossa ollut tv:tä. Osa noista uhkauksista, on lähinnä pelkkiä huijauksia. Eikä Britanniassa käsittääkseni, kenenkään ole pakko äänestää tai saatikka omistaa tv:tä. -Niina

    VastaaPoista
  4. Britannia teknisesti huomattavasti esim. Suomea jäljessä, niin moni asia täytyy tehdä postitse eikä koneella. En tiedä onkohan, esim. Lontoossa vähemmän tuota ns. paperisotaa.

    VastaaPoista

On ilo kuulla sinusta!