sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kysymyshaaste

Milla Koti-ikävä -blogista haastoi minut Liebster-haasteeseen. Ajatuksena on vastata bloggarin esittämiin kysymyksiin ja jatkaa haastetta eteenpäin uusilla itsekeksimillä kysymyksillä.

* * *

1. Eksoottisin syömäsi ruoka (mitä, missä, milloin)

Tähän täytyy vastata unkarilainen kanakeitto. Olin lukiossa ollessani hetken vaihtarina Debrecenissä, ja sain kunnian osallistua host-siskoni isoisoäidin syntymäpäiville. Kotona laitettuja ruokalajeja oli tarjolla sen seitsemäätoista sorttia - ja sain ulkomaisena vieraana kunnian aloittaa juhla-aterian. Pöydän keskellä oli pata kanakeittoa. Kauhaisin - ja järkytyksekseni kauhassa oli kanan jalka. Nahka. Varpaat. Kynnet. Suht hyvällä pokerilla laskin kauhan ja hämmensin pataa vähän, ennen kuin nostin seuraavan (varpaattoman) kauhallisen lautaselleni. Hyvää oli - ja aterian loppuvaiheessa näin host-siskoni pitelevän kananjalkaa kaksin käsin ja järsivän lihaa kanan varpaista. Mahtoi olla maukasta.


Debrecen Piac utca 2005

2. Kolme asiaa, joista unelmoit


Onnelliset lapset.
Olevani joku päivä ihan oikea sosiaalityöntekijä.
Ja että Ristorante Tonno -pizza tulisi Iso-Britannian markkinoille.


3. Milloin teit viimeeksi jotain ihan ensimmäistä kertaa?

Uudessa maassa asuessa saa jatkuvasti tehdä asioita ihan ekaa kertaa. Ihan vain jo kuluneen viikon aikana olen ihan ensimmäistä kertaa tajunnut että Debenhams-tavaratalon sisällä on kello- ja korukorjaamo, pitänyt englanniksi yliopistossa powerpoint-esitelmän (Strategies for anti-oppressive and ethical practice in Adult Services), ostanut opiskelijan 4 viikon bussilipun (£71 Stirling - Falkirk) ja voittanut 2048 pelin! (Olen ehkä ylpein tästä viimeisestä, koska olen takonut peliä ehkä vuoden verran tajuamatta miten se toimii...)




4. Mikä on paras paikka, missä olet käynyt?

Puoli vuotta sitten olisin vastannut jotain ihan muuta, mutta nyt ykkössijan vie kyllä Dollarin vihreä laakso. Veden solina, vesiputoukset, polut ja pitkospuut, kukat ja kasvit... ah.



5. Mikä on maailman paras kirja, elokuva ja biisi

Stephen Kingin Musta torni -sarja on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen, ja huomaan että palaan sen ääreen aina uudelleen - ja aina siitä saa uusia juttuja irti.

Elokuvia keränneenä ja vajaan parin sadan leffan kanssa Skotlantiin muuttaneena en vain pysty valitsemaan yhtä parasta. Mutta eniten kolahtaa Gegen die Wand, C.R.A.Z.Y, Running with scissors tai I am Sam -tyyppiset draamat, jotka imaisevat mukaansa ja auttavat ymmärtämään ja näkemään maailmaa uudesta - jopa marginaalisesta - näkökulmasta.

Biisikysymyksen kanssa puntaroin ja puntaroin ja en vain osannut päättää. Parastahan maailmassa siis tietenkin on ihan mikä tahansa Alice Cooperin tuotannosta, mutta viimeaikoina korvanapeista on soinut tosi paljon myöskin Poets of the Fall, joiden paras biisi on Late Goodbye.

Tätä EI ole ikävä!

6. Mitä kaipaat Suomesta eniten (tai kaipaisit, jos asuisit muualla kuin Suomessa)?

Ai, Tonno-pizza tuli jo mainittua. No sitten varmaankin sitä, että saa sanoa suoraan ja olla oma itsensä (eikä tarvitse 'hymyillä jos ei v*u naurata' Tehosekoittimen sanoin). Vaikkakin olen oppinut arvostamaan ja odottamaankin ystävällistä kohtaamista arkipäivän tilanteissa, ihan aina ei vain jaksaisi sitä että kaikkia maailman asioita - vaihtorahasta alkaen - voi kuvailla sanalla 'lovely'.

Vähän kuitenkin epäilen yltääkö Skotlannin syksy näihin ruskan väreihin...

7. Luettele viisi asiaa, jotka esittelisit ihmiselle, joka tulee nykyiseen kotikaupunkiisi ensimmäistä kertaa

1. Ilmaiset julkiset vessat (jos tulija olisi Suomesta, s-etukorttien ja polettien luvatusta maasta). 
2. No okei, perinteisistä tietenkin Stirling Castle ja
3. Wallace Monument
4. High Land Games
5. Boots-kaupan meikkiosaston (olisin halunnut itsekin tietää vähän aikaisemmin, että ketjun omia meikkejä saa alle £2 hintaan/kpl, oli sitten kyse vaikka ripsarista tai sävytetystä kosteusvoiteesta. Opiskelijan lompakko laulaa kiitosta.)

Stirlingin sillat


8. Luettele viisi maata tai paikkaa joissa haluaisit käydä

1. Pohjois-Skotlanti (tää keskiväli alkaa olla jo aika tutkittu)
2. Legoland (vaikka Windsorissa)
3. Pietari (joskus päästävä uudelleen vähän venäjää treenaamaan)
4. Hiroshima (Auschwitz on jo käytynä, tää sopisi hyvin sarjaan)
5. USA (Los Angeles ja New Orleans olisi kiva nähdä omin silmin)



Pietari 2014



9. Mikä on paras päätös, minkä olet elämäsi aikana tehnyt?

12 vuotta sitten päätin kirjottaa viestin suomenkieliselle Alice Cooper -fanifoorumille hehkuttaen uusinta levyä. Yllättäen sainkin sähköpostilla yhteydenoton lappeenrantalaiselta fanilta. Meillä oli paljon yhteistä ja pian sovimme treffit. Eipä silloin olisi kumpikaan meistä uskonut, että reilun kymmenen vuoden päästä asumme perheenä Skotlannissa.






10. Mikä on elämän tarkoitus?

Kulkea avoimin silmin, nähdä kauneus pienissä asioissa, tutkailla asioita myös toisten ihmisten näkökulmasta ja oppia joka päivä jotain uutta.

* * *


Haastan blogit Elämää vihreällä saarella, Seuraava luku ja Auringonkalastaja vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Mikä on lempisanasi tai -lauseesi?
2. Jos saisit loppu elämäsi ajan syödä vain yhtä ruokaa, minkä valitsisit?
3. Mikä on parasta tekemistä sadepäivälle?
4. Tärkein asia, minkä olet oppinut matkustamalla ja asumalla ulkomailla?
5. Mikä oli lapsuudessa lempi kirjasi? Oletko lukenut sitä lapsillesi / toivoisitko heidän lukevan sen?
6. Milloin kirjoitit kirjeen viimeksi (paperilla ja kynällä)?
7. Minkä elokuvan haluat nähdä aina vain uudelleen?
8. Mitä ostit viimeksi?
9. Mitä teit viime viikonloppuna?
10. Mikä on lempiherkkusi?

lauantai 29. elokuuta 2015

New beginnings


Mistä tietää, että arki on palannut?



Auringonpaisteesta ehtii nauttimaan vain kävellessä bussipysäkille ja sieltä pois 
- eikä ikkunattomassa luentosalissa edes tiedä mikä sää (tai vuorokaudenaika) ulkona on.


Muistaa taas paikallisten hassut kohteliaisuustavat - käytävillä ja vessoissa luentojen välillä moikataan vuorotellen kaikkia niitä luokkakavereita joiden kanssa juuri on istuttu kolme tuntia samassa luokkatilassa. Ja 'Vie roskat roskiin' -kyltin voi korvata tällaisella vähän pidemmän kaavan ohjeistuksella: 


Illat kuluvat tausta-aineistoja lukiesssa ensi maanantaina (!!) alkavaa työharjoittelua varten (olisinko ehkä voinut aloittaa aineiston etsimisen ja lukemisen vähän aikaisemmin kuin viikkoa ennen harjoittelun alkamista??). 


Viikonlopun aktiviteetiksi riittää Lukan vieminen jalkapalloharkkoihin - lopun aikaa voi vaikka lukea kehitysvammaisuudesta ja advocacy-työstä  nukkua, käydä vähän puistoilemassa ja valmistautua henkisesti syksyn koitoksiin. 

Odotan työharjoittelua jännityksellä ja innolla - pelkään että joudun hyppäämään kaulaa myöten kylmään veteen mukavuusalueeni ulkopuolelle - mutta toivon että saan tarvittavaa ohjausta suoriutuakseni siitäkin kunnialla. Meiltä opiskelijoilta odotetaan tässä harjoittelussa paljon, todella paljon enemmän kuin missään sosionomikoulutuksen kolmesta työharjoittelusta - jotka todellakin tuntuvat lasten leikiltä tämän orientaatioviikon pyörityksen ja vaatimusten ja tehtävien listaamisen jälkeen. 


Perheen pienin on aloittanut päiväkotiuransa Skotlannissa. Leon osaa vasta kourallisen täysin irrallisia sanoja englantia - bus, motorbike, sheep, baby, five (jonka hän tietää olevan numero, mutta ei käsitä sen suomenkielistä vastinetta, kun ei osaa laskea) - ja nurseryn täti toivoikin että veisimme heille listan joitain suomenkielen sanoja (lausumisohjeineen), koska he ovat käyttäneet samanlaista listaa aiemmin ummikkona tulleiden ulkomaalaisten lasten kanssa menestyksekkäästi.


Kielimuurista huolimatta Leon on piirtänyt, rakennellut, ulkoillut ja pelannut jalkapalloa ja selkeästi nauttii toisten lasten seurasta ja uusista leluista ja leikeistä. Kyllä se kielitaitokin sieltä tulee, pikku hiljaa.

lauantai 22. elokuuta 2015

Back to school


Kuluneella viikolla Luka on palannut koulun penkille innokkaana kolmasluokkalaisena. Ihan turhaan olin pelännyt pojan unohtavan orastavat englanninkielen taitonsa kesälomalla - Luka puhuu koulussa kuulemma kuin papupata. On oikeastaan aika ihmeellistä seurata, miten vain englannin aakkoset ja numerot tunteneesta ja vain 8 kuukautta sitten Suomesta muuttaneesta eskarilaisesta on kuoriutunut ihanasti skottiärrää surauttava reipas koululainen. Vaikka kotikieli meillä on edelleen sitkeästi ja johdonmukaisesti suomi, englannista on tullut Lukan leikin kieli ja sisäisen dialogin ääni, jota hänen kuulee puhelevan itsekseen. 


Ainakaan vielä kotiin ei ole tullut yhtään koulukirjaa, mutta Lukan mukaan kolmosluokalla on alusta alkaen kirjoitettu ja luettu paljon enemmän kuin kakkosluokan keväällä. Oppitunneilla myös istutaan aiempaa enemmän pulpeteissa omilla paikoilla "eikä lattialla opettajan kanssa", kuten Luka asian ilmaisi. Luka ymmärtää tehtävänannot aina vain paremmin, mutta nappasin silti lähi-Tescosta kaksi enkun tehtäväkirjaa kotona selattavaksi oppimisen tueksi. Jostain syystä on vaikea kuvitella että Suomessa myytäisiin ruokakaupassa pikkukoululaisille vastaavia tehtäväkirjoja alle 3 euroa/kpl - meidän Tescossa nämä olivat heti sisäänkäynnin edessä hyvin esillä, ja omat kirjat käsialalle, kertotauluille, kellon opettelulle, jne. Vähän karsastan täällä ilmeisesti ihan arkipäiväisenä pidettävää ajatusta, että vanhempien pitäisi kovasti prepata alakoululaisia kotona asioihin jotka pitäisi oppia koulussa. Minulle riittää, että tehtäväkirjoista voimme yhdessä bongailla sanoja, joita koulussa varmasti tulee vastaan, mutta joiden merkitystä Lukan on vaikea päätellä itse - esim. sentence tai noun

Isoveljen potkulauta niin kovasti kiinnostaa...



...joten pitihän sitä sitten saada oma pieni potkuri.

Leon odottaa jo kovasti nurseryn alkamista, mutta nauttii vielä viikon verran lomasta. Minä palaan yliopistolle maanantaina - viikon verran opettelemme miten ollaan työharjoittelussa, ja kuukauden lopussa suuntaan sitten harjoitteluun. Olen yrittänyt käydä läpi kevään luentomateriaaleja, ja ihan hävettää miten paljon sanastosta ja läpikäydyistä asioista on jo unohtunut kesän aikana. Odotan työharjoittelua senkin puolesta, että pääsen ensimmäistä kertaa työympäristöön paikallisten kanssa, jossa varmasti saan eri tavalla käyttää kieltä, kuin koulun penkillä. 

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Stirling Highland Games 2015

Suomen lomaa suunnitellessani takaraja Skotlantiin palaamisellemme oli 15.8., ihan vain siitä syystä että halusin päästä katsomaan mitä tarkoittaa Stirlingin Highland Games. Etukäteen odotin kilttiasuisia urheilijoita, jotka nurmikentällä heittelevät tukkeja. En pettynyt.

Kilpailijoita kilpa-asuissaan.

Alunperin perinteisissä lajeissa, kuten tukinheitossa (tossing the caber), vasaranheitossa (kuva yllä) ja painojen viskelyssä mahdollisimman pitkälle tai korkealle (kaksi eri lajia) kilpailivat eri klaanien soturit harjoitellen ja esitellen voimiaan. Nykyisin mukana on myös moderneja lajeja (esim. kuulantyöntö, juoksu, pyöräily, pituushyppy). Tapahtumassa yhdistyvät skotlantilaiset perinteet kokoperheen urheilutapahtumaan. 

Pyöräilyä nurmikentän ympäri.

Pituushyppyä


Lapset pääsivät juoksemaan omissa kisoissaan (Luka vasemmassa laidassa) karkkipalkinnosta ja kokeilemaan hedelmä-marja-smoothien pyöräyttämistä polkuvoimalla.



Urheilun lisäksi tapahtumassa pidetiin tanssikisat ja pääsimme näkemään ensimmäistä kertaa ylämaan tanssia. Kaikki tanssit säestettiin säkkipillillä (jonka joku säätö ei ollut aivan kohdallaan, pilli korahteli kivuliaan kuuloisesti aina silloin tällöin, mutta ei se menoa haitannut). Ylämaantanssienkin historia on kietoutunut skotlannin sotaisaan historiaan. Esimerkiksi the Sword Dance (Gillie Calum) jo nimensä puolesta viittaa taisteluihin. Tarinan mukaan vuonna 1054 kuningas Malcolm Canmore taistelun voitettuaan laittoi omansa ja kukistamansa vastapuolen miekat maahan ristikkäin ja tanssi voiton tanssin niiden ympärillä. Tämän jälkeen tavaksi tuli tanssia samalla tavoin ennen taisteluita - jos pystyi tanssimaan koskematta jaloilla miekkoihin, se merkitsi tulevaa voittoa. 

Youtubesta löytyi video miekkatanssista miekkoineen:



Kaikkeen hyvään Skotlannissa liittyy säkkipilliorkesteri, tällä kertaa paikalla oli Stirlingin lähikylän Alloa Bowmar Pipe Band, yllään Erskine-klaanin tartaani. 

Kisat huipentuivat odotettuun tukin heittoon. Opimme, että tukit kapenevat toisesta päästä, ja tavoitteena on heittää niitä suoraan eteenpäin painava pää edellä, siten että kevyt pää pyörähtäisi osoittamaan pois päin heittäjästä. Pisteitä tulee tukin kaatumiskulmasta eikä niinkään heittomatkasta. Tukki painaa noin 60 kg ja on liotettu vedessä, mikä ehkäisee sen halkeamista heitettäessä.




Kaksi uutta luukkua auki, Highland games ja ylämaan tanssi.


Kotipihalta kuvasin vielä kukkapuskan kansallisväreissä.

torstai 13. elokuuta 2015

Suomen terveiset

Tältä näytti lomani Suomessa: aurinkoa, järvimaisemaa ja hyvää ruokaa. Yhden päivän pikavisiitilläni Lappeenranta näytti parhaat puolensa kesäkaupunkina. Pääsin moikkaamaan entisiä työkavereita uusissa tiloissa (terveisiä kaikille!) ja nauttimaan aurinkoisesta päivästä keskustassa. Paljon oli ehtinyt katukuvassa muuttua puolessa vuodessa.



Matkani vei Lappeenrannasta mökille lasten ja vanhempieni luokse Puruvedelle. Näistä kuvista voisi päätellä että tyyntä ja lämpöä piisasi - tyynistä hetkistä huolimatta sain kuitenkin pitää koko viikon villasukkia, enkä todellakaan käynyt pulahtamassa (veden lämpötila parhaimmillaan +18).

Luka uskalsi pulikoida.


Äidin kanttarellikastiketta, nams.


Lasten kesä oli vierähtänyt nopeasti isovanhempien, serkkujen ja muiden sukulaisten ja kavereiden kanssa. Viidessä viikossa oli kuitenkin ehtinyt tulla jo ikävä kotiin ja kouluun. Oma viikon mittainen Suomen visiittini tuntui toisaalta lyhyeltä, mutta sittenkin ihan sopivalta. Ehdin maistella kanttarellit, paistetut ahvenet, metsätuoreet mustikat ja Manhattan-sipsit (milloin niistä on kadonneet juovat?), nähdä perhettä, hamstrata äidin neulomia villasukkia talven varalle matkalaukkuun ja saunoa vuoden tarpeisiin. Ehdin myös ihmetellä, miksei juna-asemilla ole ilmaista wifiä ja ärsyyntyä siitä, että kaikki vessat ovat maksullisia (ja ne kangaskäsipyyhemasiinat yleisissä vessoissa, olin jo unohtanut miten niistä on aina rulla loppu, tai se roikkuu märkänä ja löysänä maata viistäen... yrh).  












Viimeisenä iltana kävimme pyörähtämässä Haltialan kotieläintilalla Helsingissä. Löysin huumoria siitä, että jouduimme matkustamaan tänne asti päästäksemme näkemään ylämaan karjaa lähietäisyydeltä. 





On Vantaanjokikin paikoitellen ihan nätti.


Hyvästelimme haikeina litteän Suomen, Skotlannin kukkulainen maisema näytti lentokoneen ikkunasta kodilta, vaikka helle vaihtuikin jo tuttuun harmaaseen ilmastoon. Lentomatkat poikien kanssa tuntuvat sujuvan nopeammin ja jouhevammin kerta toisensa jälkeen. Matkustusta rankempia ovat jäähyväiset - 7-vuotias kun tietää miten pitkä aika kestää seuraavaan kesään - ja 3-vuotias kun on autuaan ymmärtämätön siitä miten kauan menee ennen kuin taas rakkaat tavataan.