lauantai 6. elokuuta 2016

Fort William vedestä ja ilmasta


Tämän kesän road trippimme suuntautui länsirannikolle. Veri veti takaisin Fort Williamiin, josta olimme jouluna suhauttaneet vain ohi kotimatkalla Invernessistä.


Loch Laggan ja hiekkaranta (!) matkan varrella.

Laggan Dam, rakennettu 1934.



Perillä Fort Williamissa heitimme tavarat hotellille ja lähdimme kävelemään ajatuksella 'otetaan vähän kuvia ja katsellaan maisemia ennen kuin auringon valo loppuu'.









Rannasta löytyi tämä suloinen punavalkoinen kalaravintola, jonka edustalta oli 10 minuutin kuluttua lähdössä pieni Souters Lass -niminen vene risteilykirrokselle. Pakkohan sille oli liput ostaa.













Ben Nevis, Skotlannin korkein vuori (1345 m) - huippu pilvien takana piilossa.



Vene heitti puolentoista tunnin kierroksen vedessä jota luulin levän hajun perusteella mereksi ennen kuin kartta tiesi kertoa että kyseessä oli Loch Eil, joka laskee Loch Linnhen kautta merenlahteen nimeltä Firth of Lorn. Liput taisivat olla £15 per aikuinen. Risteily oli ajoitettu siten, että juuri ennen kuin vene kääntyi takaisin kohti satamaa sen kannelta saattoi nähdä vastarannalla ohi puksuttavan the Jacobite -höyryjunan, jota mm. Harry Potterin kuvauksissa käytettiin. Me tietenkin olimme juuri sillä hetkellä lämmittelemässä kannen alla kaakaon ääressä, joten näimme junasta vain ohikiitävän höyrypilven. Oh, well. 

Takaisin hotellille kävellessämme näimme mainoksen gondolihissistä, ja siitä se ajatus sitten lähti. Pikaisen googlaamisen seurauksena meille selvisi että Fort Williamissa on Britannian ainoa gondoli, joka vie £12.50 hinnalla ylös Ben Nevisin viereisen Aonach Mor -vuoren rinteille. Vartin istumisella pääsee 655 metrin korkeuteen vuoristoravintolaan, ja pienellä patikoinnilla voi kiivetä Sgurr Finnisg-aig -nimiselle nyppylälle (663 m) näköaloja tähyämään. Seuraavan päivän ohjelma oli siis selvä. 


Gondolin alla kiemurtelee pyörätie.


Sgurr Finnsg-aig


Loch Linnhe ja Loch Eil ylhäältä päin

Sää ei meitä hellinyt tällä kertaa ja sen huomasi näkyvyydessä. Mutta olihan se kiva kokemus. Hurjinta oli seurata vuorelle gondolilla maastopyörien kanssa nousevia, jotka kahvilan kulmalla vetivät moottoripöyräily kypärän päähän, ottivat kunnon alkuvauhdin ja lähtivät laskettelemaan hiekkaisia hyppyreitä ja polkuja pitkin takaisin gondolin alkupisteelle. Harrastus se on sekin mutta kyllä hirvitti katsella vierestä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

On ilo kuulla sinusta!