perjantai 2. syyskuuta 2016

Paluumuuttoblues

Lupasin jakaa kuvia Suomesta, tässä tulee.

Muita kuvia kamerassa ei oikein olekaan, arki on taas nielaissut kaiken ajan ja voimat tehdä muuta kuin nousta aamulla ja selviytyä päivästä.



Työharjoittelua on jäljellä kolme viikkoa enää - kaikki kolme observaatiota on hyväksytysti takana (huh!), ja nyt keskityn viettämään aikaani jo 70 sivuiseksi venyneen ja vielä keskeneräisen loppuraporttini kanssa. Ja pohdiskelen, että kunhan tästä harjoittelusta selviän, en ihan hetkeen kaipaa junamatkustusta ainakaan työmatkaruuhkassa.




Jännää on kuitenkin se, että niinä harvoina hetkinä kun saan ajatukset irti opiskelusta, päässä pyörii toinen yhtä massiivinen (massiivisempi?) asia - meidän heinäkuussa 2017 häämöttävä muutto takaisin Suomeen.




Opiskelemaanhan me tänne vain lähdimmekin - selviämään pienellä budjetilla, pienessä asunnossa, suorittamaan tutkinnon ja sitten kipin kapin kotiin Lappeenrantaan. Emme ikinä ajatelleet vakavasti, että jäisimme tänne pysyvästi tai edes pidemmäksi aikaa kuin 2,5 vuodeksi. Mutta nyt olemme saaneet kaikki huomata, että kotiin palaaminen saattaa jopa olla hankalampi juttu kuin tänne lähteminen - pääkopassa siis, ei niinkään ne käytännön järjestelyt.




Tunteet heittelee vuoristorataa päivästä toiseen - yhtenä hetkenä suunnittelemme miten maalaamme uudelleen seiniä vanhassa kodissa kun pääsemme Lappeenrantaan, ja seuraavana muistelemme pakkassäätä ja loskakelejä sellaisella inholla että sateinen Skotlanti tuntuu paratiisilta. No ehkä vähän kärjistän, mutta uskon että nämä fiilikset ovat tuttuja useimmille paluumuuttajille. Suomen loma ei helpottanut oloa kyllä yhtään - oi miksei suomalaisilla juna-asemalla voi olla ilmaista wi-fiä - ja miksi matalat tiilitalot näyttävät niin tylsiltä skotlantilaisiin kivitaloihin verrattuna? Ja miksei Skotlannissa saa loimulohta ja jälkiuunileipää lähikaupasta - ja miksei täällä voisi olla järviä joissa voi uida?

Myrskyisä vuosi edessä - toivottavasti siihen mahtuu silti vielä tyventäkin, ja paljon mäkisiä vihreitä skottimaisemia.

4 kommenttia:

  1. Junissa sentään jo on wifi! :o Pitkän matkan junissa ainakin. Toimivuudesta en tosin mene takuuseen, onhan kyseessä kuitenkin Valtion Rautatiet... :D Nopeasti meni aika. :o Teretulemasta takaisin! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläpä on Wi-Fi myös paikallisbusseissa - sitä ihmettä saadaan varmasti Lappeenrannassa odottaa ens vuosisadalle. Mutta kiitos :)

      Poista
  2. Toisaalta harmittaa, että palaatte, sillä olen niin tykästynyt blogiisi ja kertomuksistasi sieltä :) Toisaalta taas olin sitä silloinkin kun Mine perheineen muutti takaisin Suomeen Turkista, mutta kun vaihtoi bloginsa nimeksi "Paluumuuttajatar", olen silti hänen kuviinsa ja kertomuksiinsa koukussa. On mielenkiintoista lukea kuinka elämä alkaa uudestaan, kotimaassa.... Olisi kiva saada kuulla sinulta miten suomalainen arki ja ihmiset eroavat skoteista. Minkälaisia naapureita he ovat? Minkälaisia työntekijöitä? Minkälainen on paikallinen Maija taikka Matti Meikäläinen. Miten lasten kasvattaminen poikkeaa meidän kulttuurista ja mitkä ovat skottilaiset lait sitä koskien? Ruokailukulttuuri?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Angelina kommentista ja kysymyksistä - paneudun näihin kunhan saan harjoittelun alta pois. Tämän kesän aikana ainakin lastenhoitokulttuuri ja lainsäädäntö on tullut tutuksi :)

      Poista

On ilo kuulla sinusta!