perjantai 30. syyskuuta 2016

Etana matolla ja muita syksyn merkkejä

Yhtenä aamuna viime viikolla sain ottaa tavallista pidemmän askeleen rappukäytävässä välttääkseni astumasta valtavan kokoisen musta etanan päälle, joka köllötteli ulko-oven edessä kokolattiamatolla. Ensiyllätyksestä toivuttuani muistin, että olen nähnyt etanan samassa paikassa samaan aikaan myös vuosi sitten. Päätelmä: jos etanatkin tulevat sisälle yön viileimpinä tunteina, syksy on todellakin täällä. Ja kun tarkkaan katsoo niin kyllä sen muustakin huomaa.






Kuten vaikka kellastuneista lehdistä, joita tosin pitää vielä vähän etsimällä etsiä.




Ja siitä, että leikkipuistot ovat autioituneet - vain rohkeat suomalaiset uhmaavat tuulista ja epävakaista säätä.




Tuulinen sää näin syksyisin tarkoittaa muuten sitä, että lätäkötkin aaltoilevat. 




Ja sääennustuksia on turha seurata kun ne näyttävät tältä - sataa ja paistaa vuorotellen tai yhtäaikaakin useimmiten, parempi varautua kaikkeen.




Kissa on alkanut näyttää siltä että lämpöpatterit voisi hänen mielestään jo pikku hiljaa laittaa päälle.



Brace yourselves, näyttää pulukin ajattelevan, winter is coming.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Viikon ruokaostokset

Jokin aika sitten sain toivomuksen että bloggaisin arkisista jutuista Skotlannissa. No ehkä ihan tätä ei tarkoitettu, mutta tämän arkisemmaksi aihe ei oikein pääse. Olimme kerrankin syöneet jääkaapin siihen tilaan että siellä oli enää valo, ja ensi viikon työkuvioista johtuen jouduimme ostamaan kaapit tavallista täydemmiksi. Tässäpä siis oiva tilaisuus tutkailla taas ostoskassien sisältöä, sillä muistin tehneeni vähän tämäntyylisen postauksen aiemmin huhtikuussa 2015. Oli mielenkiintoista nähdä miten ruokailutottumuksemme ovat tässä kuluneen puolentoista vuoden aikana muuttuneet.


Ensimmäinen ero jonka huomaan vanhaa postausta silmäistyäni on ostosten hinta - tämä takakontillinen kustansi £82, kun viime vuonna selvisimme reilusti alle puolet vähemmällä. Tavaraa on kuitenkin myös ainakin tuplasti enemmän, sillä viime vuoden huhtikuussa meillä ei ollut autoa ja ostokset piti raijata kotiin rattailla ja yllä olevassa kuvassa näkyvällä punaisella rinkalla. Toisekseen ehkä voisi todeta vanhan viisauden pitävän paikkaansa - kun tulot kasvaa, myös menot kasvaa. Vaikka edelleen tulemme yhden palkalla toimeen, täytyy myöntää että herkkuja ja muita turhuuksia tulee helpommin ostettua kuin aiemmin. Mutta nyt kurkkaus kauppakassien sisältöön.

Juomat


Maito, mehu ja limpparit - näissä ei mitään erityistä (paitsi että Arlan laktoositon maito perinteisessä maitotölkissä on jotenkin liikuttava kotoinen tuote, tavallinen maito kun täällä myydään muovikanistereissa). Täällä meille on kehittynyt tavaksi maistella yksi pullo mielenkiintoisia oluita (Kai) ja siidereitä (allekirjoittanut) aina silloin tällöin. Granaattiomenasiideriä ja olutta joka etiketissä on mainittu lammas valikoitui tällä kertaa. Täällä muuten pakkauksia ei saa kaupassa availla tölkkien irrottamiseksi, vaan esimerkiksi tuo 8 tölkin kirsikkakolapaketti (£1.89) on joko otettava sellaisenaan tai jätettävä ostamatta.


Ruoka


Viikosta on tulossa kiireinen, joten puolivalmisteilla ja valmisruualla mennään. Täällä eineksillä ei kuitenkaan ole samanlainen maine kuin Suomessa, vaan valikoimat ovat monipuoliset ja herkulliset (terveellisyyden puolesta en kyllä osaa ottaa kantaa...). Me valikoitiin tällä kertaa pastaruokia ja intialaista Chicken Tikkaa. Poikien lemppareita ovat Skotlannin erikoisuudet, Scottish eggs ja sausage rolls. Eggs ovat vähän niinkuin possunlihapullia, joissa on sisällä keitettyä kanamunaa ja pinnalla korppujauhokerros. Sausage rolls ovat oikeastaan lihapasteijoita, joissa jauhelihan tilalla on siskonmakkarankaltainen kuoreton nakki. Leivänpäälisistä on mainittava vakuumipakattu kylmäsavulohi jota nyt vasta tajusin ensimmäistä kertaa etsiä kaupasta, kärsittyäni ensin annoskateutta kun työkaveri pisteli poskeensa vastaavan paketillisen yhdellä lounastauolla. £4.50 pakettihinta oli kyllä vähän hiuksianostattava - pelkkä kala maksoi tuplasti enemmän kuin yksikään toinen tuote kauppakorissa. 

Välipalat


Muroja, Arlan rahkaa ja lasten jogurtteja. Paahtoleipää menee meillä viikossa pari pakettia - onneksi kaupasta löytyy edes täysjyvää, vaikka ei se tietenkään tummalle leivälle vedä vertoja. Lisäksi otettiin Chicken Tikan kaveriksi valkosipulinaanleipä (£0.65) - saahan näitä jo Suomestakin, saahan? Muuten näitä jää kyllä ihan järkyttävä ikävä. Pitkän aikaa meni muuten siihen ennen kuin tajusin että fool ei ole ainoastaan haukkumasana vaan tarkoittaa marja- tai hedelmärahkavaahtoa, mitä muistan että mun lapsuudessa myytiin sellaisissa leveissä matalaissa purkeissa ainakin vadelman makuisena. Täällä löytyy makuina karviaismarja, raparperi ja sitruuna. Nams!

Hevit ja herkut


Ostettiin me sitten jotain terveellistäkin - hedelmiä, mansikoita, porkkanoita ja salaattia. Paljousalennuksella (3 kahden hinnalla) saimme ostettua luomua edullisesti, mitä emme kyllä yleensä vartavasten valikoi. Banaaneja ei myydä irtona, joten niitäkin on aina ostettava koko terttu. Ja ravisteltava ja käänneltävä pussia varmistaakseen ettei sisään ole jäänyt keitään ei-toivottuja merentakaisia matkalaisia... Hedelmiä ja kasvikunnantuotteita promotaan täällä sloganilla five a day, mikä tarkoittaa että suositeltu aikuisen annos on viisi kourallista heviä päivässä. Monissa keitoissa, mehuissa yms. lukee jo etiketissä, että tämä tuote lasketaan yhdeksi viidestä päivittäisestä suositellusta heviannoksesta.

Ehkä isoin muutos omassa asenteessa ruokaa kohtaan ovat kuitenkin sipsit. Koska Suomessahan ne ovat vain ja ainoastaan herkkuja. Leffanaposteltavaa. Lastenjuhlien tarjoiltavaa. Ja täällä pieni 24g sipsipussi on osa täysipainoista kiireisen aikuisen lounasta - niitä myydään juna-asemilla, kioskeilla ja huoltoasemilla, ja niitä rouskutetaan junassa, työpöydän ääressä ja lounashuoneessa. Sain itseni kiinni pari viikkoa sitten lounastauolla kaupassa kun valikoin ensin jogurtin ja rasian marjoja ja rypäleitä, ja sitten pohdin ottaisinko jotain 'kunnon ruokaa' myös - ja nappasin käteen sipsipussin. Oi aikoja! Ja myönnetään nyt, että kyllä meidän Lukakin on saanut ottaa kouluun välipalaksi tavanomaisten porkkana/omenaviipaleiden kaveriksi tuollaisen pienen perunalastupussin jo kohta vuoden verran. 

*** 

Yksi juttu joka kannattaa muistaa ruuanhintoja vertaillessa on se, ettei täällä ole ruuassa arvonlisäveroa. Näistä ostoksista veroa maksoimme vain jäätelöstä, limppareista, alkoholijuomista, mehusta ja niistä sipseistä, sekä tiskiaineesta joka ei päässyt kuviin asti. Jo mainitut paljousalennukset ovat täällä muuten kuuminta hottia - ja niiden takia huomaa usein ostavansa enemmän kuin ehkä jopa tarvitsisi, esim. kaksi isoa pulloa limpparia yhden sijaan, kolme jäätelöpakettia kahden sijaan. Kuitti kertoo, että näillä ja muilla paljousalennusvalinnoilla säästimme tällä kertaa £6.63. Mutta paljonko olisimme säästäneet, jos olisimme ihan vain ostaneet sen mitä oikeasti lähdimme hakemaan? Ihan hyvä joskus näitäkin pohdiskella. 

maanantai 19. syyskuuta 2016

Työharjoittelusta opittua



Tämä kirjoitus on muhinut jo pitkään, mutta nyt alkaa (vihdoin) olla aika hyvästellä työharjoittelu ja vetää yhteen mitä siitä jäi käteen. Päällimmäinen fiilis on huojennus. Selvisin siitä! Muistan nimittäin yhä viime syksyn harmauden ja arjen kiireen ekan työharjoittelun aikana - ja sen hetkittäisen olon, että jos tästä selvitään niin se on ihme.

Aiemmasta karaistuneena odotin tätä toista ja puolet pidempää harjoittelua kauhunsekaisin fiiliksin. Ja olihan se rankkaa - joinain aamuna ihan vain sängystä ylös nouseminen ja junaan raahautuminen oli voitto sinänsä. Kesäisestä ajankohdasta oli kuitenkin se hyöty, että lapset pääsivät viettämään pitkän loman Suomessa. Sain paahtaa harjoittelussa vähän vähemmän huonolla omatunnolla - oli ihan ok että kävin kotona vain nukkumassa ja lataamassa akkuja, ilman huolta siitä että olisi pitänyt viihdyttää pieniä lomalaisia.




Yksi juttu mitä ei harjoittelun loputtua todellakaan jää ikävä: aikaiset aamut juna-asemalla ja kotimatkat seisoen täpötäydessä junassa. Mutta aina oli sentään aikaa aamukahville. Jännintä taisi kuitenkin olla kun kotimatkalla juna pysähtyi keskelle peltoja tunniksi (kuva yllä), kun edessä olleesta tavarajunasta oli pudonnut vaunu kiskoilta.
***

Seuraavaksi kuitenkin vähän siitä, mitä tämä kesä opetti paitsi lastensuojelusta ja sosiaalityöstä, myös skottienglannista ja paikallisista ihmisistä, työelämästä ja yhteiskunnasta.

Skottienglanti

Opin esimerkiksi, että paikannimet Sauchie ja Scone lausutaan sockey ja skyyn, ja Auchterarder on kylä Stirlingissä eikä jossain päin Saksaa vaikka niin ehkä voisi kuvitella. Skottienglanti on tarttunut onnistuneesti meihin kaikkiin - parhaiten Lukaan joka kavereiden kanssa jutellessaan sujuvasti jättää monet t- ja tt- äänteet paikallistyyliin ääntämättä (Sco'ish ja bu'er vaikkapa). Kaikki ovat oppineet lisäämään s-äänteen you-sanaan kun sitä käytetään tarkoittamaan montaa ihmistä (See youse later!), ja vastaamaan myöntävästi nasevalla aye-myönnöllä jo aiemmin opitun ye:n lisäksi.

Lisäksi olemme oppineet käyttämään sanoja uudella tavalla. Tea ei esimerkiksi tarkoita ainoastaan kuumaa juomaa, vaan myös iltaruokaa. Skotlanti saattaa olla yksi harvoja maita joissa kysymykseen 'What's your favourite tea?' voi saada vastaukseksi 'Pizza!'. Aiemmin meille oli jo käynyt selväksi että pudding on yleisnimi kaikelle jälkiruualle jäätelöstä kiisseeliin, mutta nyt olemme oppineet myös sen että juice tarkoittaa limpparia ja biscuit on käypä sana esim. Twix-patukasta.

Kuinkahan paljon lapsilla onkaan lopulta poisoppimista, ennen kuin kieli vastaa sitä mitä Suomen ala-asteella enkuntunneilla opetellaan? Minut on ainakin opetettu aikanaan esimerkiksi lausumaan h-kirjain aitch, mutta täällä olemme oppineet lisäämää eteen selkeän h-äänteen, eli sanomaan haitch 


Työharjoittelupäivä lehmiä bongaamassa. Pääsin myös käymään asiakkaiden kanssa kahdessa linnassa - vain Skotlannissa!



Lahjoja ei saisi ottaa vastaan töissä, mutta miten tästä olisi voinut kieltäytyä?

Työkulttuuri

Toimistoympäristössä merkittävin ero Suomeen (tai ainakin entiseen työpaikkaani Suomessa) oli se, miten pomon hyväksyntä täytyy saada pienimpäänkin lippulappuun, päätökseen ja aikataulumuutokseen. Minun oli vaikea tottua siihen, että pitää kysyä lupa, jos haluaa lähteä liukuvan työajan puitteissa puolituntia etukäteen töistä, tai jos haluaa nostaa asiakastyötä varten toimiston kassasta kympin käteistä - ja tämä ei siis koskenut vain minua harjoittelijan roolissa, vaan ihan jokaista työntekijää. Toki varmasti näissä on tiimi-, toimisto- ja työnantajakohtaisia eroja, mutta väitän että täällä pomon ja alaisen välinen valtasuhde ei ole niin tasa-arvoinen kuin Suomessa.

Ja toimistoista puheenolen, täällä rakastetaan pöytäkirjoja (minutes) ja niitä otetaan jokaikisessä palaverissa. Pienimmissäkin kokouksissa noudatetaan tiukkaa ohjelmaa, johon tottuminen myös vaati opettelua - Suomessa vastaavaa pönötystä olen kokenut vain talonyhtiön vuosikokouksissa.

Lisäksi olemme oppineet Kain kanssa paljon paikallisesta työmoraalista. Suomalainen suoraselkäisyys ei enää tunnukaan kliseeltä, kun on nähnyt täällä miten eri aloilla ihmiset tekevät mielellään tasan tarkkaan sen mistä heille maksetaan, ja ihmistä joka tekee mitään sen yli (esim. huolehtii yleisestä siisteydestä työpaikalla) pidetään vähän hölmönä, kun alistuu moiseen.

Sosiaalityöstä ja sen eroista Suomessa ja Skotlannissa sain niin monta ahaa-elämystä, että niistä kirjoitan ihan oman postauksen joku kaunis päivä kun harjoitteluraportit ja tehtävät on palautettu. Sain nimittäin yllättävän kutsun käydä yliopistollani kertomassa aiheesta sosiaalityön undergraduate opiskelijoille lokakuussa - himppusen hirvittää kun en mitään vastaavaa ole ikinä tehnyt, mutta palaan asiaan luennosta selvittyäni.




Kuinka monta hehkulamppuvitsiä voi kertoa sosiaalityöstä? No ainakin nämä kaksi - osuvia molemmat.



Yhteiskunta

Tämän kesän aikana meille on selvinnyt mitä se oikeasti tarkoittaa, kun sanotaan että Britannia on luokkayhteiskunta. Kyllähän Suomessakin puhutaan keskituloisista ja pienituloisista, mutta jokseenkin näillä on tilastotieteeseen kalskahtava merkitys - eivätkä sanat oikeastaan kuvaa ihmisiä vaan taloudellista tilannetta. Täällä on kuitenkin oppinut miten paljon sisältöä, ennakko-oletuksia ja asenteita kätkevät sisälleen esimerkiksi termit middle class, working class, ja posh - jolle ehkä paras arkisuomennos olisi pyrkyri, tai henkilö joka on olevinaan/haluaisi olla paremmassa luokassa kuin mihin on syntynyt tai johon tulojen ja aseman puolesta kuuluisi. Posh on oikeastaan aika loukkaava termi eivätkä monetkaan haluaisi tunnustaa olevansa sellaisia. Tämä on yksi syy miksi olemme mieluusti ottaneet käyttöön paikallismurteen, sillä sitä käyttämällä puhuu "oikealla tavalla väärin" - eli samalla tavalla kuin tavan kansalaiset. Liian oikeaoppinen englanti on nimittäin yksi varmimpia tapoja jolla posh-leiman saa otsaansa.

Luokkajaon huomaa paitsi tarkkailemalla eroja eri asuinalueiden välillä, myös ihmisten ostoskäyttäytymisestä (henkilökohtaisesti välttelen Waitrosea ja jopa Marks & Spencerin ruokapuotia joihin en koe olevani opiskelijabudjetillani ja vapaapäivinä suosimassani farkut ja huppari -tyylissäni tarpeeksi middle class tai edes posh). Myös lasten kouluissa on eroja. Tavallaan on helppo liputtaa koulupukujen puolesta jos niiden ajatuksena on asettaa lapset keskenään tasa-arvoiseen asemaan kun kaikki ovat pukeutuneet samoin. Mutta tosiasia on se, että etenkin yläkouluikäisillä sillä on jo väliä onko koulukengät hankittu halvalla Primarkista, vai laatumerkkiä Debenhamilta - vaikka kyseessä olisi ulkoisesti varsin samannäköiset mustat kävelykengät. Koulupuvun väri, koulun vaakuna ja se kuuluuko asuun solmio ja bleiseri vai pelkkä kaulus- ja collegepaita kertoo myös perheen sosiaalisesta statuksesta - tietyillä kouluilla on yksinkertaisesti parempi maine ja hienompi historia kuin toisilla.







Enpä muista koskaan ottaneeni syksyä vastaan näin kiitollisena kuin tänä vuonna. Nyt nimittäin huomaa että kesä on jo ohi, vaikka olemmekin saaneet nauttia vielä n. +18C lämmöstä näille päiville asti. Luonnon värit ovat alkaneet salakavalasti haalistua, siellä täällä näkyy kellertäviä lehtiä ja aamuisin saattaa herätä sankkaan sumuun.

Harjoittelun jälkeen aion vetää vähän happea. Ja valmistautua viimeiseen koitokoseen näissä opinnoissa - opinnäytteeseen.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Paluumuuttoblues

Lupasin jakaa kuvia Suomesta, tässä tulee.

Muita kuvia kamerassa ei oikein olekaan, arki on taas nielaissut kaiken ajan ja voimat tehdä muuta kuin nousta aamulla ja selviytyä päivästä.



Työharjoittelua on jäljellä kolme viikkoa enää - kaikki kolme observaatiota on hyväksytysti takana (huh!), ja nyt keskityn viettämään aikaani jo 70 sivuiseksi venyneen ja vielä keskeneräisen loppuraporttini kanssa. Ja pohdiskelen, että kunhan tästä harjoittelusta selviän, en ihan hetkeen kaipaa junamatkustusta ainakaan työmatkaruuhkassa.




Jännää on kuitenkin se, että niinä harvoina hetkinä kun saan ajatukset irti opiskelusta, päässä pyörii toinen yhtä massiivinen (massiivisempi?) asia - meidän heinäkuussa 2017 häämöttävä muutto takaisin Suomeen.




Opiskelemaanhan me tänne vain lähdimmekin - selviämään pienellä budjetilla, pienessä asunnossa, suorittamaan tutkinnon ja sitten kipin kapin kotiin Lappeenrantaan. Emme ikinä ajatelleet vakavasti, että jäisimme tänne pysyvästi tai edes pidemmäksi aikaa kuin 2,5 vuodeksi. Mutta nyt olemme saaneet kaikki huomata, että kotiin palaaminen saattaa jopa olla hankalampi juttu kuin tänne lähteminen - pääkopassa siis, ei niinkään ne käytännön järjestelyt.




Tunteet heittelee vuoristorataa päivästä toiseen - yhtenä hetkenä suunnittelemme miten maalaamme uudelleen seiniä vanhassa kodissa kun pääsemme Lappeenrantaan, ja seuraavana muistelemme pakkassäätä ja loskakelejä sellaisella inholla että sateinen Skotlanti tuntuu paratiisilta. No ehkä vähän kärjistän, mutta uskon että nämä fiilikset ovat tuttuja useimmille paluumuuttajille. Suomen loma ei helpottanut oloa kyllä yhtään - oi miksei suomalaisilla juna-asemalla voi olla ilmaista wi-fiä - ja miksi matalat tiilitalot näyttävät niin tylsiltä skotlantilaisiin kivitaloihin verrattuna? Ja miksei Skotlannissa saa loimulohta ja jälkiuunileipää lähikaupasta - ja miksei täällä voisi olla järviä joissa voi uida?

Myrskyisä vuosi edessä - toivottavasti siihen mahtuu silti vielä tyventäkin, ja paljon mäkisiä vihreitä skottimaisemia.